Etuoikeutettuna olen saanut sivusta seurata ja itsekin hieman osallistua tähän ihan tavallisten ihmisten suuren unelman tavoittelemiseen.

Tällä kertaa menemme ajassa taaksepäin pari vuotta. Täysin uudessa elämäntilanteessa,hieman yksinäisenä, ilman puolisoa vierellä jakamassa elämää, päätin laskea verkkoni nettiin ja kalastella hieman mahdollista tarjontaa. Hyvin pian selvisi tarjonnan olevan moninaista ja osan tarkoitusperien olevan vain verkon sotkeminen.
Verkkoon takertui kuitenkin jotain, jonka päästin heti pois, mutta juuri kun olin luovuttamassa ja nostamassa verkkoja, se ui takaisin, takertui verkkoon eikä suostunut lähtemään irti. Tämä mies halusi tietää kaiken. Ja hän ei suostunut luovuttamaan vaikken ihan heti ymmärtänytkään hänen arvoaan. Saipa hän myös huomata ettei tämä nainen laske ihmisen arvoa rahassa tai omaisuudessa vaan teot puhuvat puolestaan.

Hän nimitti minut Kuusamon noidaksi, olin lumonnut hänet. Ja hänestä tuli minun suojelijani,tiedustelijani, tukeni ja turvani.
Hänen katseensa näkee kaiken, menneen ja tulevan, rehellisyyden ja epäaitouden.
Hänen terävät kyntensä tekevät pahaa jälkeä vastustajassa joka uskaltautuu häntä uhmaamaan.
Hänen siipiensä suojassa olevat saavat tuntea sen uskomattoman hellyyden, lämmön ja omistautumisen jota hän läheisilleen jakaa.
Mutta hänen sielunsa on vapaa eikä häntä voi vangita tai kahlita, se on aito Kotkan sielu.

Niinpä etuoikeutettuna katselin vierestä kun Kotka aloitti taistonsa ihmisten ennakkoluuloja, ylimielisyyttä ja välinpitämättömyyttä vastaan.
Sinä iltapäivänä kun istuimme kahvilassa ja lupauduimme Karhun kumppaneiksi tälle suurelle matkalle, emme nähneet muuta kuin unelman. Hyvin pian iski kuitenkin todellisuus, Kotkan täytyisi olla pois ansiotyöstä ainakin kuukauden, kulkeminen ja kuskaaminen ei myöskään ole ilmaista, jollain pitäisi elääkin. Vaelluksen periaate on hyväntekeminen toisille mutta vaikka kuinka haluaisimmekin ,se ei maksa meidän laskujamme.
Kotka alkoi lähestyä yrityksiä, yhteisöjä, yhdistyksiä ja kaupungin sekä kuntien päättäjiä saadakseen sponsoreita ja välttääkseen täten meidän oman henkilökohtaisen konkurssimme. Osa sanoi suoraan "kiiitos ei" kiitos heille siitä.

Osalle Kotka soitti monta kertaa saaden erilaisia epämääräisiä vastauksia ja lupauksista huolimatta nämä ihmiset eivät ottaneetkaan yhteyttä.
Yksi henkilö ei edes vastannut puhelimeen enää. Sitten löytyi myös ne helmet, ihmiset jotka heti sanoivat olevansa mukana, näkivät sen saman unelman kuin mekin kyselemättä miksi tai miten paljon.

Kotkan jääräpäisyydessä kerätä rahat itse ilman muiden tarjoamaa apua, ja tästäkin keskusteltiin monesti,on sitä suomalaista tekemisen meininkiä ja rehellistä sisua. Kun lupasimme lähteä mukaan tähän seikkailuun, sitouduimme siihen sydämellämme ja vaikka vararikon uhallakin sen tekisimme koska unelmilla on hintansa ja se hinta pitää maksaa saavuttaakseen unelmansa.

Ja Kotkat lentää joskus matalalla mutta kanat ei koskaan korkealla.